Kurmu eli porokiiliäinen (Hypoderma tarandi), kurmulintu, kurmupaarma, permu on karvainen kiiliäinen, joka muistuttaa pientä kimalaista. Kurmu laskee munansa viimeistään jaakonpäivän (25.8) tienoissa poron sääri-, vatsa- ja peräkarvoihin, mistä ne noin viikon kuluttua, lämpötilasta riippuen, toukiksi kehittyneitä kaivautuvat nahan alle ja pesiytyvät varsinkin selkäpuolelle. Selässä ja kyljissä ne seuraavana talvena esiintyvät nahan alla permutoukkkina. Huhti-kesäkuussa tunkeutuvat koteloitumiseen valmistautuvat toukat pois nahan alta ja pudottautuvat kesämaalle. Lumesta, vedestä ja variksista selvinneet toukat koteloituvat ja kehkeytyvät lentäviksi paarmoiksi juhannuksen jälkeen. Niiden poronnahkaan lävistämät reiät paranevat umpeen elokuun loppuun mennessä, mutta nahkaan jää arpi.
Kurmupaarma ei pistä, vaan takaruumiista ulostyöntyvä piikki on teleskooppimainen munanasetinputki, jonka avulla paarma kiinnittää munat kesäkarvojen juureen.

Kurmuntoukkia nahan alapinnalla

Kurmuntoukken aiheuttamia reikiä nahassa

Saulakka eli poron nenäsaivartaja ( Cephonomyia trompe), saulakantekijä, saulalintu, nokkapaarma. Nokkapaarma laskee munansa kevätkesästä alkaen poron sieraimiin, mistä ne toukkina ryömivät kitalaen takaosaan, kurkun ympärille, osan jäädessä sieraimiin. Saulakantekijä on kurmua haitallisempi. Talvella niiden toukat tuntuvat jo joulunaikaan aiheuttaen kipeitä pahkuroita ja maalis- huhtikuusta lähtien alkaa poro köhiä ja aivastella, koska saulakat aiheuttavat tulehdusta ja limaneritystä. Saulakat lähtevät kurkusta juhannukseen mennessä.